kuvat: Roni ja Juho
EI PUHUTA SIITÄ -ELOKUVAN SÄVELTÄJÄ JUHO KERTOO ELOKUVAMUSIIKIN LÄHTÖKOHDISTA JA IDEOISTA
Ei puhuta siitä -elokuvassa musiikilla on tärkeä rooli. Se kannattelee tunnelmaa läpi elokuvan ja on osassa tarinan kerrontaa.
Elokuvan säveltäjä ja musiikkivastaava Juho kertoo enemmän mistä musiikin idea lähti.
“Elokuvan maailma on luonnonläheinen ja tapahtumat sijoittuvat pääasiassa idylliseen maalaismiljööseen. Musiikkia ideoitaessa päällimmäisenä ajatuksena oli käyttää mahdollisimman paljon akustisia soittimia: erityisesti jousia ja puupuhaltimia. Akustisten soittimien sointivärin tarkoituksena oli korostaa elokuvan läheistä suhdetta luontoon.”
Täysin haasteitta musiikinteko ei kuitenkaan sujunut.
“Suurin haaste oli löytää tarpeeksi eri soittimien taitajia. Onneksi työryhmän tuttavapiiristä ja bändikavereista löytyi taitavia soittajia mm. Sibelius-Akatemiasta sekä Pop & Jazz Konservatoriosta.” Juho kertoo. “Ennen äänityksiä haasteita asetti erityisesti kappaleiden nuotintaminen. Nuotinnusohjelman avulla itseoppinut popparikin sai kuitenkin suureksi yllätyksekseen kirjoitettua sello-, viulu-, klarinetti- ja kontrabassonuotit, joita ammattilaiset osasivat tulkita.”
Myös erilaisia teknisiä ratkaisuja tehtiin oikeanlaisen soundin löytämiseen.
“Musiikki äänitettiin pääasiassa koulumme auditoriossa erilaisia tilaäänitysratkaisuja käyttäen. Äänittävä työryhmä oli ensi kertaa tekemisissä surround-äänitysten kanssa musiikin yhteydessä ja kokemus olikin todella avartava. Auditorion sointi osoittautui yllättävän kuivaksi, mutta tämä luultavasti auttoi selkeyttämään lopullista äänikuvaa. Koska sellistejä oli vain yksi, jouduttiin yhdestä soittajasta taikomaan neljän sellistin sektio päällekkäisäänityksillä. Sellisti-parkaa siirreltiin eri puolille auditorion alatasannetta ottojen välillä, jotta saatiin luotua laajempi tilavaikutelma.“
Elokuvassa soiva pop-henkinen biisi jää takuuvarmasti soimaan päähän. Juho kertoo, mistä kappale sai alkunsa:
“Jousien ja muiden akustisten soittimien lisäksi elokuvaan tarvittiin pop-tyylinen kappale, jota tärkeässä kohtauksessa esiintyvä bändi soittaisi. Kaikeksi onneksi kyseinen laulu löytyi valmiina pöytälaatikosta. Vie mieheltä toivo -kappale oli ensi kerran äänitetty treenikämppädemona jo ennen elokuvan kuvauksia. Ohjaajan mielestä kappale sopi elokuvan tunnelmaan ja se päätettiin äänittää uudestaan kahtena eri versiona: Pelkistetty bossa nova -versio soisi yhdessä elokuvan kohtauksessa ja lopputekstien aikana kappaleesta pärähtäisi soimaan sliipattu pop-sovitus. Yhdessä rumpali Henrikin kanssa sävelletty ja sanoitettu laulu kertoo Gösta Sundqvistmaiseen tyyliin miehen epäonnistuneista yrityksistä tehdä vaikutus naiseen. Sovituksessa kuullaan analogisyntetisaattoreita sekä poikkeksellisesti sähkökitaraa. Eräänä periaatepäätöksenä ennen elokuvamusiikin äänityksiä oli, ettei kitaroita elokuvassa kuultaisi. Lopputekstikappaleen kohdalla teimme kuitenkin poikkeuksen. Vie mieheltä toivo-kappaletta on sanottu melkoiseksi korvamadoksi. Yksi säkeistö jouduttiin elokuvaversiosta kylmästi editoimaan pois, jotta kappaleen kestoa saataisiin lyhennettyä. Voi kuitenkin olla, että laulusta tehdään vielä jonkinlainen yksittäisjulkaisu, jossa se kuullaan kokonaisuudessaan.”
Loppujen lopuksi projekti oli hyvin antoisa ja palkitseva. “Musiikin laatiminen lyhytelokuvaan on ollut mittava projekti ja se on vaatinut useiden ihmisten työpanoksen. Suuri kiitos kuuluu taitaville ja kärsivällisille muusikoille, jotka loivat musiikkiin rikkaan ja luonnollisen äänimaailman. Toivottavasti pääsemme jatkossakin työskentelemään elokuvamusiikin parissa!”
